Se ajatus joka kajoaa viime
hetken torkahduksen uniin, niihin jolloin jo puoliksi valveilla maataan.
Lakanoiden karheutta poskellaan, painaumat. Viileys saa pohkeen peiton alle
vilahtamaan, peitotaan itsensä unien sekaan. Ei uskalleta kurkistaa kohti
tikitystä viisareiden, varasjuoksua. Leikitään vain että se on nakutusta vanhan
talon kulmien, kuuletko? Tunne unenomaisesta puolitilasta, kiehtoo sua ja pidät
siitä kiinni kynsin hampain. Hapuilet pitämään sitä otteissas. Se valuu
etäämmäs. Lipeää ja enää et saavuta. Kadulla kolahtaa, kaiku kantautuu tajunnan
rajamaastoosi. Auto viilettää aamun viistämällä kadulla. Painat pääsi syvemmälle uneen. Ohimosi
kaipaa hiljaisuuteen, painaumat poskella. Lakanoiden alla kismittelevät
jäsenet, hymyily pien. Ilosta valvetilan aamunkajon aikaan saaman, huokuu yhä
unta. Raukeana makaat uupuneena. Niin kuin jo puoliksi valveilla maataan.
