Sinä ja minä / vol. 2

Koli, National Park

Sinä ja minä
, ja kaikki mahdollinen siltä väliltä           / vol. 2

Ainokaista

liikkumavaraamme tarkkaillaan

Silmiä joka seinillä selkiimme kohdistettuina

Vain kasvonsa ääriviivat paljastaen

Hän puhuu

Turhia jorisematta

Katselmus kaukaiseen

Kaitsee hänen katsettaan

Täynnä punaa

Huulia

täynnä haluja

Himmennykseen asti

Puhumme kaksin

vain sinä ja minä

Kuuliaisen auliina hetkelle

Syömme siitä hapen

Ja kulautamme syvät henkäykset
janojuomaksi maljoistamme

Kovuutta katsoa silmiisi

Riittävätkö nämä rahkeet

johonkin

tai vaikka maailman ääriin kanssasi

Katsomme  mutta vain hillitty ilo 

suun pielissämme

Muulle ei anneta lupaa

Lupa on vasta kovuuteen.

Se on sääntö

poikkeuksia ei tässä anota

Siinä on jotain kaunista

katsoa kukkaa tummuudessa

Oi huulten täyteläisyyttä

Ketä ne saavatkaan vielä hengittää

Hengähtää toisen sieluun

Hetken siinä levätä

Laulava kulkija

Manhattan, New York

Joku laulaa junassa. Mies laulaa jotain lauluja Jumalasta

Möreä ja vahva äänensä,   ääni lähestyy
alitajuisesti hieman hermostuttaa. Takauma

On kuuma. Taas juostu junaan monet vaatekertoimet päällä. Hien tunto

Nyt laulu loppui. Ehkä hän on äänensä löytänyt

 Liikumme eteenpäin. Junassa tuoksuu pulla.

Valon haituva leikittelee keveästi lattian saumoissa

Toinen juna jylähtää ohi. Ja joka samperin kerta säikähdän noita

Totuus on niin kovin epäystävällinen, sanoo laulu korvissani

Ja minä viihdyn tilanteessa.

Taas se mies tuolla laulaa.  Ääni junassa raikaa paraikaa

Pian perillä

mustaa tequilaa

Annan illan syöpyä vereeni

mustankiiltoiseen purppuraan.

Nostakaamme malja

kaikelle koetulle kurjuudelle

Yhdessä nielkäämme se sitkeä terva

pyyhimme suut hihanpieliin

Askeleemme anelevat rytmiin.

Valot piirtyvät paitoihimme

Ihon kaistaleet puhuttelevat toisia

joku lipoo huulia hämärän kulmissa

Nojailemme tiskillä itsellemme

lasit mustaa tequilaa

Nielemme polttavan maun kanaviimme

Vereni alkaa kiertää lujempaa.

Tunnen hikinorot selässäni

paita liimautuneena kehoon

tekokuitua.

Pidämme toisiamme tasapainossa

kun joku työntää vasemmalta

kunnes nojailemme itsellemme jälleen

uudet maljat, kulahtavat alas

Naurumme hukkuu tummaan.

Joku nojautuu viereeni

Haistan ihmisen illantuoksuisen.

Keinahtelemme lattialla seurakunnan

sykkeessä, veri kuin shampanjaa

Käsi tarttuu hikiseen käteen, luo otteen

Maailmani tuntuu yhtäkkiä siivekkäältä,

lennänhän hänen kanssaan
Paikkaan jossa kurjuus tää ei meihin yllä