Katso tänne, kato mua
Huomaa mut, mun poskipäät ja kasvojen uomat
Kato mua silmiin ja nää mun haaveet tässä tarjottimella
kato, mun ilme puhuu platinaa
se puhuu sulle jos sä tahdot niin
Ootko kuitenkin etänä usvana lasissa
Katsotko pois
katsooko sotkuinen kampaukseskin pois
Elehditkö itsesi pois ja ootko jossain muualla
vai kuvittelenko sittenkin kaiken sen
Epävarmuudet iskevät kuohuen ylitse
hiljennän kaiken ja keskityn kutisevaan villapaitaan
Istut pitkästä aikaa vastapäätä
kaikesta kiinnostuneen näköisenä
Hetken juteltuamme arkisista
kerään rohkeuteni kysyä
vaikka osa minusta aavistaakin jo vastauksen
Tunnetko päivissäsi koskaan yksinäisyyden siimaa
Kerrot ettet turhan usein pysähdy miettimään asiaa
Tiedän käsivarsipaikkasi olevan harvoin pitkään tyhjillään
kuulin että tapasit jonkun
silti lähdit kantapaikkaamme
Elät tavallasi vaikka se tarkoittaisi riskejä
en läheskään aina ymmärrä sinua
mutta hyväksyn sen
vaadit maksaa laskun kun teemme lähtöä
Elän hetken hiuksen hauraassa toivossa
jäätkö sittenkin kanssani katseisiin portaiden reunukselle
Vie minut sinne mistä tulet
tunne minut sieltä mistä menet
Katsot tänne ja näet kaiken
mutta tunnet samalla jo jollekulle toiselle
olen myöhässä tai sitten
minulla ei koskaan ollutkaan edes saumaa
Ystävällisesti mutta valmiina jatkamaan matkaasi
katsot minua vähän kuin puista kannelta
– mitähän tälle tulisi tehdä
seison vain hyväksyvästi hiljaa ja
tuossa hetkessä ymmärrän
sinä elät aivan toista elämää
Valintasi ja ratkaisusi ovat välillä selittämättömiä
mutta kukapa minä olenkaan
käsittämään kenenkään askelia tuntematta koko tarinaa
Jo tavatessamme olit selvästi oman taivaasi lintu
Ihminen on outo kompleksi
joka vaatii samaan aikaan rikkonsa ja rajansa
Vaatii tunnetta, tuhoa, kokonaisuuksia
Vaatii matkan jatkavaa, sydäntä riipaisevaa,
jotain hajottavaa
koska lopulta
vain kaikki se pitää meidät elossa
tahdoit pysyä kaikin keinoin elossa
Vähän väliä otat osuman, hyppäät pohjattomaan ja kaihoat
kokeilet uudestaan, opit ja ymmärrät
tunnet kaiken kaksinkertaisena
kokoat itsesi ja törmäät toisinaan myös tahallaan
Annat itsellesi luvan kokea haluamasi tuntematta syyllisyyttä
mitä muut ympärilläsi eivät läheskään ymmärrä
ihailen salaa kykyäsi olla välittämättä muiden mielipiteistä
Toivon että muistat välillä vauhdiltasi myös huomata mihin osut
minkä ääreltä itsesi löydät ja milloin tulisi pysähtyä
ja vaikka katsonkin tätä kaikkea vain etäältä
toivon ettet loukkaa jalkaasi kiveen matkoillasi
Erkaantuessamme kiitän sinua illasta ja vastaan heilutukseesi
oli kiva nähdä ja kuullaan
