paradoksaalista haikeutta.
Halua säilyä läsnä
halua poistua siitä kuvasta
Eläminen on tässä
nyt
Mitä jos se mihin palaa
ei ole enää paikka johon palata
Mitä jos se minne palaa,
ei kanna
ajatuksia
Onko otsalohkoni vain turhan raskas
kuin läpeensä imeynyt taulusieni,
vaiko lähinnä vain asiannälkäinen kaikelle?
Ajatus
saa vatsanpohjassa aikaan
hyökyaallon
Melkein hukuttaa alleen
keuhkot vedestä jo kiehuu
pelasta itse itses
Itsepalvelu.
Täytyy palata
ja yhtäaikaa pois päästävä
Palaaminen lienee vain
muualle poispääsemisen ensiaskel mutta
On päästävä pois
Missä on oikea paikka olla poissa?
Missä on oltava
löytääkseen poissaolevia paikkoja
Suuri kaipuu läsnäoloon
On katsottava pois auringon hymystä
nähdäkseen sen
Kartan otteeseen tarvitsen,
siis kynää ja paperia.
Hitto kun ei lainkaan itsestäänselvää
Mistä kolkasta löytyy paikka
mihin tehdä aina paluunsa
ilman kivisarkoja sykkivillä
Missä on sija,
minne itsensä mukavasti asettaisi
nojatuolin jos sinne saisi
- Oi kerro jos tiedät!
Oi rukoilen sua!
Jatkuvia
paradoksaalisia hengenvetoja
Täytyy säilyä läsnä
täytyy poistua siitä kuvasta
Nälkä on iäti säilyvä
Itsepalvelu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti