Punainen

Se oli lanka, jota ei edes ole olemassa

lanka jonka voi tuntea

tietyissä erityisissä hetkissä,

joissa suurempi minuus ulottaa itsensä esiin

Mikä ihmeen suurempi minuus?

Se tuntui kuin kaikki muut ympärilläni

näkivät langan

hehkuvan kirkkaan värisen,

selkeänä ja aivan yhtä totena

Mutta vaikka miten kauhoin ilmaa ympäriltäni,

sormeni eivät tarttuneet mihinkään näkyvään

Miten eri silmät voivat olla niin eri sokeita?

miten toisista voi nähdä sen

miten toiset voivat nimetä omani

Ihmiset on sitä mitä niille sanotaan

ja mitä ne uskoo itsestään

Niiden sisin on kyräelmä kerrostumista

jotka johtaa yhteen suuntaan

Se oli lanka, jota ei oikeasti edes ole olemassa

toisinaan kompastun siihen

Kauneus on katsojan sokeudessa

Miten voi ymmärtää

sitä inhimillistä hyvää

siinä puhtaimmassa muodossaan,

josta usein puhutaan

vaan niin moni silmä sokeana kulkee ohi

Sitä usein näkee vain mitä haluaa

tai sitten vaan sen pinnan.

Voi kun moni silmä aukeis

katsois vähän lähemmäs

vähän tarkemmin

vähän kauemmin

Ja näkis

miten on kaikkialla niin paljon kaunista

ja ne on muutkin kuin hipit jotka sen näkee.

Mutta mä sanon sulle,

jos saat osakses jotain sellaista

niin inhimillistä hyvää ja puhdasta

Anna sen tulla

jos se tekee kotinsa sun eteiseen,

sulla on onni

Kauniiden asioiden tulee voida lähteä

ja tulla haluamansa mukaan

Jotta voit sellaisen osakses saada

tulee katsoa vähän lähemmäs

vähän tarkemmin

vähän kauemmin

Laineilla ja laineitta

Ilta on laskeutumaisillaan. Laineilla keinuva saa voimansa tuulesta, kuiskaus ja suhina korvissa siivittää kulkua kohti suurempia laineita. Virta kuljettaa sinne minne on mentävä, ei sinne minne olisi järkevää mennä. Toisinaan virtaus poikkeaa, ja niin matkustajakin kurssiltaan. Joskus korkealla ylitse lentää siivekäs, silloin matkustaja muistaa taas vapautensa ja sen mahdin. 

Laineilla keinuva katsoo veden pinnan heijastuksia, tuijottaa niitä kilpaa ajan juoksun kanssa etsien jotain suurempia ymmärryksiä. Vaaleanpunaisia pilviä. Silloin tällöin tuuli ei puske suuntaan eikä toiseen ja sisäinen kompassi hajoaa silmien eteen säpäleiksi, yhtä kaikki. Silloin laineilla keinuva vain istuu sijoillaan ja odottaa, odottaa hiljaisuudesta kaikuvaa kilahdusta, joka taas valaisee ymmärtämättömyyden kulmia. 

Kun kurssi on taas selkeä, tuuli ottaa allensa.  Merenkulku ei ole opettanut laineilla keinuvalle menestyksen reseptiä tai järkevien valintojen tekemistä, vaan elämään symbioosissa oman tietämättömyytensä ja intuitionsa kanssa.  On yksilön suurimpia saavutuksia kääntää pelkonsa ennustamattomasta tulevasta luottamukseksi elämään

Lakeuksien tuntuma

Iltataivas on kirjailtu tänään pastelliliiduilla

et oikein tiedä lisätäkö vaatetta vai teeskennellä lämmintä kesäiltaa.

Auton kylkeen nojaaminen nostattaa tunnetta riippumattomuudesta

helppo hengittää.  Ei tarvetta herätä aikaiseen huomiseen

Soratiet rouskuu alla kuin leuat jauhaa koulunäkkäriä

pikkuteillä ei tähän aikaan ketään vastaantulijoita, kurvit suoriksi.

Hyttysenpistoa raavittaa nilkasta

valon siivilöimillä pelloilla leijailee haju, paska

Lakeuksia kirjaa latojen vinot tönöt keskellä peltoja

pikkukylän keskustaan on takaisin vielä kilsoja matkaa.

Kuka oikeastaan edes keksi kiireen ja motarit

kaikki ympärillä tuntuu olevan niin välinpitämättömän seisahtunutta

Karvat nousee pystyyn viilenevästä illasta

päätät teeskennellä toiselle tarkenevasi neulepaidassa.

Tänä iltana kukaan ei tarjoo takkia

bensa vähä vähissä, mut ajetaan silti grillin kautta kotia

Seurassa

Illantuoksuinen joukkio

pöytä täynnä henkäyksiä

lasit juotuna tyhjillensä.

Juoma tarttuu ihmiseen

tarinoita vaihdetaan

liekkien leikki euforiassa

Istun illassa

istun läsnä ja toisaalla.

Liekit huoneessa

läsnä lämpöä suonissa

Ihmisen katsetta kauemmas

väljä nauru ja väljempi huumori.

Toisen omaa ja toiselle myös luovutettua

aivojen ronkintaa

ja uuden ajankäänteen alkamisia

Hetkiä hellyydestä pullotettuina

tieto tahdoista tuntevista lokeroituina

Illantuoksuinen joukkio

pöytä täynnä henkäyksiä

huuman aromi läsnä.

Istutaan seurassa

ja läsnä sekä toisaalla.

Ihmisen katsetta kauempana

Pehmeneminen

Jokainen ihminen joka
pelkää mahdollisuuksia
on kuin perseeseen ammuttu karhu
karvas ja karkea,
kulmikas
Sellaista vaikeaselkoista
käynteröintiä on sen askellus.
Joku kysyy
uhka vai mahdollisuus
Joku vastaa
näkö kulma kysymys
näkeekö oikealla  vai
vasemmalla silmällä


Jokainen halaus
pehmentää maailman kovia
kulmia. Pyöristää
Jokainen halaus
mahdollistaa jonkin tulevan
lähemmäs. Kohti
Jokainen halaus
avaa ovia  toisen heltymiseen
kulmien pehmenemiseen


Mahdollisuudet ja halaukset
voisiko typerämpiä asioita rinnastaa
Kuin katsoisi maailmaa läpi
vaaleanpunaisten kakkuloiden

Halaamalla karhua
karkeus voi näennäisesti silottua
karvaus voi mahdollisesti tasoittua
Halaamalla karhua
voi avata ovia  toiselle
Vaikka läpi vaaleanpunaisten kakkuloiden
Lieneekö niin typerä sittenkään
Näkö kulma kysymys

Punavihersokeutta

Joka päivä yks viisas teko kannattaa

tyhjä pää huutaa eniten

kirjataan ylös totuuksia

Jääkaapis yks kuppanen pala paprikaa

yhtä omituista

kuin punavihersokea mansikanpoimija.

Universumi ei tunne reiluutta

mutta iloksemme ainakin

siltä löytyy helkkarinmoista huumorintajua

Ihan kuin kärpäsetkin tietää

kun niitä yritetään lätkiä,

ei pidä niitäkään ikinä aliarvioida.

Aina etsitään sitä jotakin. Jotakuta

se on sitä elämän tinderiä parhaillaan

Kokeillaan kepillä jäitä, ollaan jäissä. Häissä

mutta tosi asiassa

vain ne jotka ottavat sut tosissaan

laittaa viestiä aamulla.

Ei kannata aliarvioida,

mistä kannon kolosta löytyy sitä

normaalia

Käsiparin tahtiin

Ymmärryksen sylin

mistä sen löytäisin

Mihin sopivan uoman

itselleni kiveen rosoiseen kaivaisin

Kuka soittaa harrasta kelloa

lyökö askeleemme tahtia seitsemän

yhteistä harppua ja selloa

Aika on hauras

niin ymmärryskin

Sen otsassa lukee

stigma

Avosylin

ken sulle tarjoaa

Kelle tarjoutuu kattopaikka

taivaanrannan hurmepunaa peilaamaan

Ehkä meitä istuu siellä

monta.

Tai sitten torin kulmalla

Yhtä kaikki murheettonna

tahtia lyö kuusi

käsiparia katteettonta

Niiden otsassa lukee
katso tuota

Henkilökuva

kuva  ©  Linda Keränen

Se olen minä

yhä uudelleen

kaivan avaimet taskusta

ja menen

Minä se olen joka arjessa kolhii

se olen joksi minut tunnistetaan

joksi minut tunnustan

Se olin minä

yhä uudelleen

simpukkana yritin olla kala

ja mennä

Minä se olin joka suttasi punansa

se olin joksi minua kutsuttiin

joksi minut kastettiin

Se olen minä

aina vaan

kuljen ovista

ja seilaan

Minä se olen joka kanssasi alas istahtaa

se olen joksi minulle uskotaan

joksi minä asetun