Mongolian ikkunalta
minä löysin rohkeuteni
sieltä missä härät ravaavat vauhkoina
sieltä missä naiset laulavat illan hämyyn
jossa heidän äänensä sekoittuvat yön raskaisiin henkäyksiin
ja sieltä missä miesten on tapana solmia liittoja veressä
kättelemällä
Solmin liiton elämälle
katkoin varvun oksan polun varrelta
Varvussa kasvoi ohut kerros sammalta
jossain nauroi lapsilauma alastomalle pilkatulle
jossain itki emolintu pesävarkaalle vihatulle
Solmin liiton elämälle
ja haeskelin polkua jota pitkin taivaltaa nuhteetta
Etsin vihreää laidunta jossa härät eivät laske sarviansa punaiselle
Katsoin sieltä missä naiset vaikenevat auringon laskiessa
Hain sieltä missä miehet lyövät liittoja puuleimoilla
Ja epäonnistuin
sillä yksikään meistä ei täällä tarvo nuhteetta
Koskaan eivät härät laske sarviaan levolla kohti punaista
Naiset eivät milloinkaan sulje sydämensä laulua valon vaihtuessa
Miehet eivät iske leimoja lupauksiin joita ei voi luvata
Ratsastin Mongolian maille
josta etsivien kerrottiin löytävän rohkeutensa
Mukanani minulla oli ruukku
Etsin siis sieltä,
sieltä missä saniaiset kasvavat nuhteettomina,
kuitenkin risteävät rikkaruohoja
härkien vanhalta polulta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti