Eräässä tarinassa ajan ja paikan tuolla puolen
Olin nainen
ja yritin olla sinulle
kaikki ne pullopostit
jotka herättävät ihmisissä toivoa merellä
Tahdoin näyttää mitä kaikkea oletkaan
kaadoin pisara pisaralta veteni mereesi
Kai sinä tiedät,
ettei sitä voi milloinkaan pullottaa takaisin
kun kerran sukeltaa pinnan alle
Ja niin minä sukelsin seitsemän päivää ja seitsemän yötä
Tahdoin poimia sinulle helmiä hiekanjyviesi joukosta
löytää sinulle uumeniisi kauan sitten kadotetun aarteen
opin puhumaan kieltäsi
Tahdoin näyttää sinulle oman meresi
jotta voisit nähdä
miten kaunis todella olet
Avasit mertasi
hitaasti poukama poukamalta
Miten jokainen haaksirikkoon ajautunut laiva syvyyksissä
jokainen epätasainen ja teräväkin kallio
hiekkaan kadonnut kompassisi
tekee merestäsi niin sykähdyttävän
Olit hauras Atlantiksen salaisuuteni
josta kukaan ei ollut kertonut
tai kuullutkaan koskaan aikaisemmin
Kun eräänä päivänä raskain mielin
nousin merestä ja nukahdin rannallesi syvästä surusta
Aamulla herätessäni olin loputtomiin siintävän aavikon rannalla
Meri oli poissa ja niin oli myös tuuli
veit Atlantiksesi toisaalle
Jätit rannalle kanssani vain
meresi suolan sekä kaiken sen
mitä olin näyttänyt sinulle
Ja niin minä istuin ja itkin seitsemän päivää ja seitsemän yötä
