Atlantis

 

Eräässä tarinassa ajan ja paikan tuolla puolen

Olin nainen

ja yritin olla sinulle

kaikki ne pullopostit

jotka herättävät ihmisissä toivoa merellä

Tahdoin näyttää mitä kaikkea oletkaan

kaadoin pisara pisaralta veteni mereesi

Kai sinä tiedät, 

ettei sitä voi milloinkaan pullottaa takaisin

kun kerran sukeltaa pinnan alle

Ja niin minä sukelsin seitsemän päivää ja seitsemän yötä

Tahdoin poimia sinulle helmiä hiekanjyviesi joukosta

löytää sinulle uumeniisi kauan sitten kadotetun aarteen

opin puhumaan kieltäsi

Tahdoin näyttää sinulle oman meresi

jotta voisit nähdä

miten kaunis todella olet

Avasit mertasi

hitaasti poukama poukamalta

Miten jokainen haaksirikkoon ajautunut laiva syvyyksissä

jokainen epätasainen ja teräväkin kallio

hiekkaan kadonnut kompassisi

tekee merestäsi niin sykähdyttävän

Olit hauras Atlantiksen salaisuuteni

josta kukaan ei ollut kertonut 

tai kuullutkaan koskaan aikaisemmin 

Kun eräänä päivänä raskain mielin

nousin merestä ja nukahdin rannallesi syvästä surusta

Aamulla herätessäni olin loputtomiin siintävän aavikon rannalla

Meri oli poissa ja niin oli myös tuuli

veit Atlantiksesi toisaalle

Jätit rannalle kanssani vain

meresi suolan sekä kaiken sen 

mitä olin näyttänyt sinulle

Ja niin minä istuin ja itkin seitsemän päivää ja seitsemän yötä