tiistai 15. helmikuuta 2022
Karkea kesy elämä
torstai 27. tammikuuta 2022
Marraskuun viidentenä maanantaina
Kuinka paljon onkaan malttamista
ja harkittujen hengitysten laskemista
kun sielut tutkivat uteliaina toinen toisiaan
tähtikartan merkkien tapaan
Olen vähän kömpelö ja puhun paljon
se ei kaiketi haittaakaan
Kello on seitsemää vaille puoli kuusi
kun meitä on tässä huoneessa kaksi
joista kumpikin on toisilleen samanaikaisesti tuttu ja uusi
nautittu ruoka ja tiskipino fairyn kanssa jää kauemmaksi
Kerrontasi ja tarinasi tuovat jaetun naurun huoneen
välillä on sanaton lupa tuijottaa kainosti hiljaa
tahtoisin vain tarttua hetkeen
mutta pelkään rikkovani sen ja katselen välillä katon kulmaa
Samassa kun happi tuntuu tiivistyneen takaisin atomeiksi
ja hetken jänne venyy jo kämmenissä äärimmilleen
Saatat kätesi poskelleni ja vedät kasvoni lähemmäksi
jaat kanssani syvän henkäyksen
On kuin epävarmuus olisi aiemmin etsinyt minua tuolla jossain
mutta sinä veit minut toiseen paikkaan
josta meihin ei ulotu harmaus tai hanki
Kun hengenvedoista käydään ahnaasti kauppaa
halusta antautua tehdään monen monta kätkettyä tarinaa
joiden kaiku muistuttaa meitä marraskuisesta maanantaista
Pidät minua uskottavana
vaikka sanonkin että
Espoo on kai Helsingin nurkka
keitän teetä ja kysyn
otatko siihen maitoa tai käytätkö sokeria
perjantai 14. tammikuuta 2022
Poimintoja pakomatkalta
Lähdimme yön hämärissä kiireellä ja odottamatta
kuten aina pelon ajamina lähdetään
Vaikka sisimmässä tiesimmekin jo pitkään
lähdön olevan vain hiuskarvan päässä
halusimme uskoa sen karvankin verran
kuten lapsenuskossa tahdotaan luottaa
Pysähdy hengittämään nyt kanssani
Joki rinnallamme jatkaa matkaansa
mutta meidän ei tarvitse edetä enää tänään
voimme leiriytyä tähän
Saat minun makuupussini ja minä varron tätä yötä
sen tummia katseita ja kaikkea sitä mitä pelkäämme
Ympäröivä yö ja ihomme raskas hengitys
suuren lehtipuun havina ja lyhtymme valo keinuu tuulessa
Unesi on heikkoa ja haparoivaa
kuin kevään hauraiksi lastuiksi sulanut jää
Hereillä olet hiljaa mutta mielesi puhuu sitäkin lujempaa
kuulen sinut ja näen sinut, entäpä itseni
Tulee päiviä ja öitä jolloin mietin tätä matkaamme
mitä jätimme taaksemme ja huomisiin
Kymmenentenä päivänä näen sinut
miten keinut vaarallisen näköisesti suon rajassa laput silmilläsi
En voi kuitenkaan lopulta pelastaa sinua
sillä olen jo liian kaukana huomisessa
jo liian kaukana siitä huolesta
jota kannoimme ja haudoimme mukanamme
ja jota lähdimme pakoon silloin yön hämärissä