Lähdimme yön hämärissä kiireellä ja odottamatta
kuten aina pelon ajamina lähdetään
Vaikka sisimmässä tiesimmekin jo pitkään
lähdön olevan vain hiuskarvan päässä
halusimme uskoa sen karvankin verran
kuten lapsenuskossa tahdotaan luottaa
Pysähdy hengittämään nyt kanssani
Joki rinnallamme jatkaa matkaansa
mutta meidän ei tarvitse edetä enää tänään
voimme leiriytyä tähän
Saat minun makuupussini ja minä varron tätä yötä
sen tummia katseita ja kaikkea sitä mitä pelkäämme
Ympäröivä yö ja ihomme raskas hengitys
suuren lehtipuun havina ja lyhtymme valo keinuu tuulessa
Unesi on heikkoa ja haparoivaa
kuin kevään hauraiksi lastuiksi sulanut jää
Hereillä olet hiljaa mutta mielesi puhuu sitäkin lujempaa
kuulen sinut ja näen sinut, entäpä itseni
Tulee päiviä ja öitä jolloin mietin tätä matkaamme
mitä jätimme taaksemme ja huomisiin
Kymmenentenä päivänä näen sinut
miten keinut vaarallisen näköisesti suon rajassa laput silmilläsi
En voi kuitenkaan lopulta pelastaa sinua
sillä olen jo liian kaukana huomisessa
jo liian kaukana siitä huolesta
jota kannoimme ja haudoimme mukanamme
ja jota lähdimme pakoon silloin yön hämärissä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti