Se vaatii vain yhden seisahduttavan hetken
jossa todella päästät valon kämmeniesi pohjalle
Kyllä, se on monenmonta kivuliasta hutipistoa ennen sitä hetkeä
kunnes taivaat halkeavat ja tuuli kääntyy puoleesi
silloin pilvipeite aukaisee sinulle kultaisen pellonkaistaleen
jonne taivaiden läpi komeettojen hymy yltää
Ja niin he katsovat auki levitettyjä kämmeniäsi
joihin etsit niin kiivaasti kauhaa ja mittanauhaa
Vaikket edes tiedä mistä ateriasta antaa
ja mihin suuntaan askelmaasi mitata
Pelkäät yhä painajaisissasi heitä
jotka vaanivat epäonnistumistasi jokaisessa heikossa hetkessä
Kavahdat ohikulkijoista eniten heitä
jotka ystävällisellä kosketuksellaan laskisivat säälinsä harteillesi
Heität pois äitisi antaman peilin
etkä enää milloinkaan katso läpi muiden silmien
Katkaiset kengännauhan sormukseksi sormeesi
muistuttamaan itseäsi siitä
miten totuus on yhtä helposti hukattavissa
kuin lumeen katoava solki
Kevään askel on aivan kannoillasi
Et näe syytä kiiruhtaa tahtiasi
Yksi ystävä on tervetullut tähän matkaasi
kumarrat toukokuun tuulelle peltojen laidassa
Kuulet monet kerrat varjosi viettelevän puheen
Et lankea katsomaan taaksesi
Matkasi on täynnä koetuksia ja siunauksia jotka ovat
sinun nimiisi asetettu ja otsallesi laskettu
Sinä kohtaat ja kannat ne kämmenissäsi
aina seuraavaan huomiseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti