Kuinka paljon onkaan malttamista
ja harkittujen hengitysten laskemista
kun sielut tutkivat uteliaina toinen toisiaan
tähtikartan merkkien tapaan
Olen vähän kömpelö ja puhun paljon
se ei kaiketi haittaakaan
Kello on seitsemää vaille puoli kuusi
kun meitä on tässä huoneessa kaksi
joista kumpikin on toisilleen samanaikaisesti tuttu ja uusi
nautittu ruoka ja tiskipino fairyn kanssa jää kauemmaksi
Kerrontasi ja tarinasi tuovat jaetun naurun huoneen
välillä on sanaton lupa tuijottaa kainosti hiljaa
tahtoisin vain tarttua hetkeen
mutta pelkään rikkovani sen ja katselen välillä katon kulmaa
Samassa kun happi tuntuu tiivistyneen takaisin atomeiksi
ja hetken jänne venyy jo kämmenissä äärimmilleen
Saatat kätesi poskelleni ja vedät kasvoni lähemmäksi
jaat kanssani syvän henkäyksen
On kuin epävarmuus olisi aiemmin etsinyt minua tuolla jossain
mutta sinä veit minut toiseen paikkaan
josta meihin ei ulotu harmaus tai hanki
Kun hengenvedoista käydään ahnaasti kauppaa
halusta antautua tehdään monen monta kätkettyä tarinaa
joiden kaiku muistuttaa meitä marraskuisesta maanantaista
Pidät minua uskottavana
vaikka sanonkin että
Espoo on kai Helsingin nurkka
keitän teetä ja kysyn
otatko siihen maitoa tai käytätkö sokeria
