Heimo

Syvää vettä

Niin,  se on syvää

omakuvani silmäilee mua heijastuksesta

seison jaloillani usvan keskellä.

Olen pahvilaatikon pohjalla

joku toinen kantaa mua

keinahtelen askelten tahdissa

turvapaikkaani kiinnittyneenä

Kämmenissäni mulla soma kristallipallo.

Sen usvaista pintaa silottelen

silmäni pinnistän äärimmilleen näkemään

vastauksia siihen sumuun

jonka ympärilleni huurrutin

Ilma iskee maahan ja nousee ylös.

Kämmenparit rummuttelevat

sumun siimeksissä rituaalia.

Heimohuudot huutavat vastauksen nimeä

Sankka usva peittää suuni

vaiennan huutoni

ihoni kukkii syreenejä.

Ensimmäinen halkeama ilmestyy

oikeaan käsivarteeni

muistuttaakseen

Heimo puhuu

se ei vaikene milloinkaan

Yritämme, yritätte, yrittävät

Praha, Tšekki

Kaikki kaipaa joskus jonkun kainaloa

kaikkien pitää toisinaan kompastua

kaikkien pitää polttaa kerran se puurokin pohjaan

kaikkien on soveliasta joskus ihan hämmentyä

perin pohjin tolaltaan

kaikki on täällä toisiaan varten

kaikkien välinen sopu on epäyhtälö

voidaan yrittää

yritys on kauaskantoisin hedelmä

kantaa hedelmiä

Kaikki kiipeää joskus everestilleen

kaikki tarttuu imurin varteen jokin hapan hetki

kaikkien poskille tirahtaa valikoituvina hetkinä suolameri

kaikki tahtoo tuntea

kaikki haluaa joskus riehuen repäistä silmittömästä vihasta

kaikki haluaa joskus ojentaa auttavaa kämmentä

olla ojennettavina

kaikki nöyrtyy joskus ja laskee nenänsä

jokainen pieraisee joskus sopimattomassa paikassa

kaikkia hävettää samanlaisen tunteen pohjalta

Kaikki tuntee joskus vihlovaa kipua korvien välissä

ja joskus sykkivänsä syövereissä

kaikkien kohdalla asioita menee ihan nappiin

kaikkien poluilla on siroteltuina kiteitä mystifioidusta onnesta

kaikki tahtoo tuntea   kaiken

kaikki on täällä toisiaan varten

yritys on kauaskantoisin hedelmä

yritä ymmärtää

Agendasta legendaan

Dublin, Ireland

Elämä on vetäytynyt

yksi suuri puhallus vain

onko kyse yhdestä valtavasta oivalluksesta

tosiaan.

Eristettynä toinen toisistaan

legendat ja kansansadut

taruja

karuja leikkaavat.

Tehdään

tilassa olemuksista muoto

sykkyrä vai suora jono

kumoutuuko  jos puhkun?

Jonkinnäköinen tietoisuuspiste ihmisellä

mikä se lienee

Olet mitä feisbuuk sanoi

kumoutuuko tarusi
missä makaa legendasi

Varjoliiga Lahest

Oli ihmiset, me yksilöt ja hylätyt ihmiset

Välillä kaikki ne varjolliset

tuntuvat olevan kateissa

Etsitään niitä sänkyjemme helmalakanoiden alta

samalla peläten katsooko meitä takaisin

sittenkin mörkö.

Etsitään niitä ojien pientareilta

katujen kulmilta, autojen takapenkeiltä

samalla peläten kadotammeko oman varjomme

toisen uutta etsiessä

Olipa kerran onnelliset, me, ja epätoivoiset

tanhusimme yhdessä katuja

elokuisen syysauringon sumennossa

Etsimme hukassa olevia varjojamme

satamassa seisovilta paateilta,

darrapitseerian portailta, lippuautomaateilta.

Alfaltti taittui allamme

tuuli tuoksui iltavuoron päättäneiltä ihmisiltä,

He etsivät ainoastaan

linnuntietä kotiin

Oli ihmiset, me yksilöt ja etsimänsä löytäneet

Välillä kaikki tuntuivat tietävän

missä heidän varjonsa tarpoo

Etsimme kaikkea meiltä puuttuvaa

katupylväiden varsilta, kassajonoista,

neljänruuhkan pakokaasuista.

Ja niin suuteli leppeästi huuliamme elokuinen ilta

poistuessamme kaupungin laitamilta,

kävelimme ohitse joukon tupakantuoksuisen.

Katsoimme heidän peräänsä

jokaisen varjo talloi askeleessa miehen

Kokeile, avaa, odota

T u n n e

Rakentuu basilikasta, suolasta, sanoista.

Karkaavaa materiaa

Käsistä lipsuva saippuakimpale

kilahtiko se lasiin täyteen vai tyhjään

Se oli aivan tuossa hyppysissä

rystysissä

Mitä kovemmin yritin pinnistää kohti

sitä rivakammin se lennähti ylemmäs

turhuuksia

Sitten jahtasin yhtä päin lyhtypylvästä

Kolahti

Mutta oli jo kaukana hyppysistä

se juoksi takaisin Graalin maljaansa

I n t u i t i o    j a    t u n n e

Serkkuja.

Yksi asuu aidan takana naapurissa.

Voipojat mikä onni.

Niillä on veriside

Ei sellaista nää, nämä

jutut vain tietää.

Tieto on ainut mitä on hyppysissä

rystysiä sun on

aivan turha heristellä

Ei ne kuule

Kokeile basilikaa, suolaa ja sanoja

Avaa kämmenet

Odota

Näkymä sieltä

Kurkota

kurkota vielä ylemmäs

kunnes varpaasi voisivat melkein katketa

vielä vähän

Maalia paperilla

musteen luomia uomia

joissa ei makaa mitään logiikkaa

olet kateellinen niiden vaivattomuudelle

Mitä se tahtominen oikeasti on

entä jos pokaali annetaan käteen

jo lähtöviivalla

olet peloissasi vaivattomuuden edessä

Kurkota

vielä hieman ylemmäs

jokainen sentti pituuttasi tarvitaan

varpaita vihloo

Mitä se ansaitseminen oikeasti on

jos et ole juossut vielä yhtäkään kisaa

ja kaappisi on jo pullollaan pystejä

vapiset vaivattomuuden edessä 

Kurkota

aina kyse ei ole suunnasta eteenpäin

aina ei ole kyse helposta ja vaikeasta

Toisinaan täytyy vain kavuta kukkulalle

katsoa siellä pois auringon hymyilystä

nähdäkseen sen hymyn

Koko kokoelma

Guinness Factory, Dublin, Ireland

Tähdenlennon murenevia rippeitä pilvistä
hallaan jäätyneitä ritariperhosia sulle kannan
pieneen pahviseen laatikkoon kaiken liikenevän annan

Oikaisen kulmat ja teippaan kiinni
tuossa kaikki se harras kaunis
mitä tästä maailmasta sulle löysin

Usvaisia unelmia ja unihiekkaa
syysillan levollisia säteitä taivaan kannelta
lämpimien käsiparien limittäin lomittumisia
ja pari riemukasta lohkaisua jotka kerta toisensa jälkeen
saa kevyesti nauramaan


Laatikkoon
laatikkoon kaiken etsimäni annan
Laatikkoon, laatikkoon
kaiken löytämäni kannan
Sulle,
sulle sen kiinni teippaan
ojennan kädelläni
lahjoitan

Välähdyksiä

Välähdyksiä siitä

miltä jokin asia oikeasti otteissa tuntuu

Miltä tuntuu kokea jokin tunne joka

kuuluu sinne aikuisen maailmaan

mihin tahdotaan niin kiireellä kiihkeästi jo kuulua

Miltä aikuisista kaikki sillee tuntuu

miltä niiden kyyneleet, hymyt ja happamuus

todellisuudessa kielen päällä maistuu

Miltä tuntuu oikeasti se voimauttavuus

kun saavuttaa sitä jotain ihan täysin omaa

Miltä oikeasti tuntuu se voimattomuus

kun jonain päivänä oma äiti kuolee

Vain pieniä pirskahduksia iholla

ja pieniä tärähdyksiä siitä

Miltä tuntuu se iän kuulu intohimo

Ja suuri tahto saada oman kätensä jälki kaikumaan

Mitä on se visiointi

Mistä niitä miljonäärejä tehdään

Mihin oikein kantaa kaikki unelmointi?

Millä saippualla ne opintovelat oikein pestään

Työmallia eväät eilinen

Mihin kaikkeen sitä

ihminen seesteisesti itsensä ahtaakaan.

Istutaan iltaa ravintoloissa joissa ei viihdytä

syödään loppuun annos joka ei maistu miltään

Elostellaan yksilöitä jotka puhkuvat meidät kumoon

luetaan kannesta kanteen kirja joka ei sytytä

Ja sen kaiken me teemme

sen kaiken me seesteisesti toteutamme

Ja sitten iltojen sulaessa aamuiksi mietimme

Mihin katosikaan ympäriltä kaikki ne värit ja se naurun kaiku

Milloin vaihtui näkymä harmaan kirjon sävyiksi

niin me mietimme.

Älä osta sitä pahaa viiniä enää kaupasta