Oli ihmiset, me yksilöt ja hylätyt ihmiset
Välillä kaikki ne varjolliset
tuntuvat olevan kateissa
Etsitään niitä sänkyjemme helmalakanoiden alta
samalla peläten katsooko meitä takaisin
sittenkin mörkö.
Etsitään niitä ojien pientareilta
katujen kulmilta, autojen takapenkeiltä
samalla peläten kadotammeko oman varjomme
toisen uutta etsiessä
Olipa kerran onnelliset, me, ja epätoivoiset
tanhusimme yhdessä katuja
elokuisen syysauringon sumennossa
Etsimme hukassa olevia varjojamme
satamassa seisovilta paateilta,
darrapitseerian portailta, lippuautomaateilta.
Alfaltti taittui allamme
tuuli tuoksui iltavuoron päättäneiltä ihmisiltä,
He etsivät ainoastaan
linnuntietä kotiin
Oli ihmiset, me yksilöt ja etsimänsä löytäneet
Välillä kaikki tuntuivat tietävän
missä heidän varjonsa tarpoo
Etsimme kaikkea meiltä puuttuvaa
katupylväiden varsilta, kassajonoista,
neljänruuhkan pakokaasuista.
Ja niin suuteli leppeästi huuliamme elokuinen ilta
poistuessamme kaupungin laitamilta,
kävelimme ohitse joukon tupakantuoksuisen.
Katsoimme heidän peräänsä
jokaisen varjo talloi askeleessa miehen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti