J o s i h m i n e n o n p y h ä / vol. 2
Minun kanssani ei
vittuilla
Kannatko minua?
Kannatteletko sanojani,
kuin hienointa nauhaa käsissäsi
Se on niin epävarmaa
olet vaaleanpunaisen harmaa.
Olet harmaa
Voiko rikkonaiset palat laittaa
sekaisin
voiko rikkoutuneen yhdistää väärin?
Vääristä kohdista yhdistetty
Itsestään selvä vahvuus kaatuu.
Kaikki kaunis kaatuu aikanaan
Se ei ole
välttämättä enää siellä
mihin sen jätit.
Se on pyhäinhäväisty
Niin paljon pyyntöjä joilta sokeuduttu,
huomiosta vaille jääneitä sanoja.
Valikoiva huomio
Jokaisessa tarinassa törmää raadollisuuteen.
Jokaisen elämässä on rumuutta
Haluamme muuttaa maailmaa,
mutta lopulta emme pysty muuttaa edes
itseämme.
Törmäämme omiin rajoihimme
Jos ihminen on pyhä, se ei käy
Raja kulkee tässä
Jos ihminen on pyhä,
niin tuo ei kerta kaikkiaan sovi
Tämä on se kohta jossa kaikesta tulee sotkuista.
– Ei voi ajatella
enää ainoastaan mustavalkoisesti
ja se on pelottavaa
Tämä aika tekee kehoista plastisia
tuotteita
Tottelemattomuus, on myös esimerkin
antamista.
Jätä
sormenjälkiäsi maailmaan vastuullisesti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti