Päiväkirja, huhtikuu
Toisinaan
sitä elämässä kaikki maistuu valolta. Se pureutuu sun ytimiin ja koskettaa, sun
sisintä. Mikä arvo sille annetaan että
aina on toivoa? Annammeko itsestäänselvyyksille minkään asteista arvoa? Mistä
puolestaan kehittyy asioiden arvo, milloin arvo vaihtuu arvokkaasta
itsestäänselvyydeksi tai epätärkeäksi? Millaiset tapahtumat saavat elämässämme
aikaan tällaisia arvonvaihdoksia?
Oivallukset ovat omiamme, valon välähdyksiä omissa laseissamme. Toivottavasti nuo oivallukset herättäisivät meidät ja
itseisarvomme valon ja arvokkuuden partaalle. Tarvitsemme enemmän valoa ja
arvostuksen oivalluksia. Toisinaan kaikki maistuu paperilta – silloin kun
itseisarvoina pitämämme asiat vallitsevat talojamme. Silloin, meidän
tulee sytyttää välähdykset omiin laseihimme
- F
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti