Älä anna katsees vilkuilla
Se tekee susta vainoharhaisen
hyllyjen väleistä ja korpien koloista
peurat sulle vain naurelee
Jos kurottaudut menneeseen
Menneen hetki jo sammaloituu olkas takana
et ehkä huomaa sitä mutta
se jo kaukana siintää
Sitä ei voi uudelleen hengittää
Se hetki vilkuilee ehkä sinut, mutta
sinä päätät vilkuiletko takaisin
Käännätkö katsettas niihin
sammaloituneisiin vieraisiin pöytiin vai
Suuntaatko silmäs eessä makaavaan horisonttiin
Polkus takana sammaloituu
Peurat sulle sielä vaan naurelee
nakkelee sammaleen muruja ja naurelee
Älä anna itses horjua
Siinä on kyse tahdon tilasta
Suuntaa silmäs sinne
missä elon korjuuta kohti käydään
Kultaisen kellon tikityksen
kuulet kait läpi
elämäs
Se kuiskailee sulle muistutellen
mikä elo tässä on merkitsevä
Tämä kyseinen, ja se polku eessä
Polku vielä sammaleeton
Kuule tikitys ja sulje se silti pois
se saa sut turhaa juoksemaan
Kerjuut elon saapuvi aikanaan
Sammaleet vihannoivat omilla sijoillaan
Sinä päätät vilkuiletko olkas taa
sammaloituneisiin vieraisiin pöytiin vai
Elossa makaavaan horisonttiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti