Tuntuuko, missä tuntuu?
Nivelissä naksuu? Puuska paukuttaa ikkunaa. Olemme hereillä yhtä kaikki.
Katselemme valon sinfoniaa katossa. Suomme sille aatteen jos toisenkin.
Väljähtynyt viini. Kaapin perällä, ei se enää siitä parane.
Ehkä jos sinfoniaan yhtyvi
tässä nyt meitä kaks, voimme maljamme taas kattoon kohottaa! Ehkä voimme
taittaa jalalla reippaasti ja antaa puuskan tarttua meihinkin - ehkä me voimme
tuntua. Olla tunnettavina. Tuntea toisenlaista, omanlaista.
Valo palaa orrelleen ja
häkki suljetaan. Tanssi on ohi ja lasin varteen taas tartutaan. Oi! Miten kristallinen kilahdus ilmettäin
lämmittää! Se saa suumme makeasta huumasta päihtymään. Valo keinuu.
Löydämme toisemme päihtyneinä huuliltamme, puuskahdamme. Puuska saa kädet
tarttumaan, toiseen.
Tuntea toisenlaista,
omanlaista. Humalaista. Hempeää sivelyä pitkin pohjetta, ei huomista me turhan
hyvin tunneta, miksi sitä sisälle sitten päästäiskään. Tunnettais nyt vaan,
ehkä me voimme tuntua. Olla tunnettavina. Tuntuu. Tässä näin nyt tuntuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti